Tiedättekö mikä sattuu eniten? Ei se, että lintulauta heitettiin roskiin.Ei se, että minua uhattiin sakoilla, poliisilla, viranomaisilla.Ei edes se, että minut pysäytettiin kuin rikollinen keskellä suota, missä edes ketut eivät käy. Vaan se, että tässä maassa se on ihan normaalia.Että täällä sanotaan hymyillen: “Tervetuloa Suomeen, tasa-arvon ja onnellisuuden maa.”Ja samaan aikaan, kun maahanmuuttaja ruokkia linnun… Continue reading →

Minä olin löytänyt paikan, jossa luulin saavani hengittää.Metsän, ilman polkua. Suon, johon jalka uppoaa, eikä kukaan kulje sinne.Vein sinne lintulaudat.Kävin harvoin. Jätin ruoan. Lähdin.Ei ollut roskaa. Ei ollut melua.Ei ollut ketään. Mutta eräänä päivänä – siellä hän seisoi.Vanhempi suomalainen mies. Ei partioasu. Ei virkamerkkiä. Mutta katse – kuin hän olisi ollut laki itse. Hän ei… Continue reading →

Parvekkeella ei enää saanut ruokkia.Olin jo yrittänyt selittää. Olin jo siivonnut. Olin jo myöntynyt.Mutta sekään ei riittänyt.Lopulta minä luovutin ja päätin: “Viekää rauhaanne. Minä vien lintuni pois täältä.” Aloin etsiä paikkoja, joissa voisin ruokkia lintuja kaukana ihmisistä.En halunnut enää häiritä ketään. En halunnut valituksia, halveksuntaa, uhkailuja.Halusin vain – hiljaa ja näkymättömästi – pitää kiinni siitä… Continue reading →

Minulla oli tapana ruokkia pikkulintuja parvekkeellani.Se oli pieni hetki, joka ei maksanut paljon – mutta merkitsi minulle enemmän kuin kukaan ymmärsi.Kun lintu tuli ja laskeutui kaiteelle, katseli minua suoraan – se tuntui kuin joku olisi tullut käymään.Kuiskannut hiljaa: “Et ole yksin.” Parvekkeeni ei ollut lasitettu, joten joskus pieni määrä siemeniä saattoi lentää ulos.Naapurini – joka asui… Continue reading →

Minä olen maahanmuuttajanainen.Tulin tähän maahan yksin, rikkinäisenä, vailla mitään muuta kuin toivoa, että täällä kukaan ei satuttaisi minua enää.Mutta en tullut tänne paremmasta elämästä. Minä pakenin. Synnyin maassa, jossa ei ollut tilaa herkille ihmisille.Lapsuudessani sain osakseni hylkäämistä, halveksuntaa ja väkivaltaa – ei kerran, vaan jatkuvasti.Minua ei hoidettu. Minua ei kuunneltu. Minulta vaadittiin, että selviydyn. Että… Continue reading →