Tiedättekö mikä sattuu eniten?
Ei se, että lintulauta heitettiin roskiin.
Ei se, että minua uhattiin sakoilla, poliisilla, viranomaisilla.
Ei edes se, että minut pysäytettiin kuin rikollinen keskellä suota, missä edes ketut eivät käy.
Vaan se, että tässä maassa se on ihan normaalia.
Että täällä sanotaan hymyillen: “Tervetuloa Suomeen, tasa-arvon ja onnellisuuden maa.”
Ja samaan aikaan, kun maahanmuuttaja ruokkia linnun – ei edes ihmistä –
hänestä tulee uhka, häiriö, vitsaus.
Minä näin sen.
Se oli lehden etusivulla.
“Miljoonia lintuja kuolee Suomessa vuosittain. Tarvitaan nopeita toimia lintujen suojelemiseksi.”
– Suomen eläinsuojeluyhdistys
Minä nauroin.
Sillä samana päivänä, minä olin juuri saanut kieltävän tuomion,
koska yritin antaa siemenen yhdelle linnulle –
kaukana ihmisistä, keskellä metsää.
Kerroin tämän kahdelle suomalaiselle naiselle.
He eivät olleet vihamielisiä. He kuuntelivat.
Toinen sanoi:
“Tuo mies on sekopää. Hän halusi vain käyttää valtaa sinuun, koska olet yksin.”
Toinen lisäsi:
“Ei ketään kiinnosta, jos viet leipää sorsille. Se on ihan normaalia. Me tehdään sitä koko ajan.”
Niinpä kysyn:
Miksi minä en saa tehdä sitä?
Miksi minä en saa olla osa tätä “onnellista yhteiskuntaa”?
Koska minä puhun aksentilla?
Koska minun ihoni ei ole yhtä vaalea?
Koska olen väärän luokan ihminen?
Tässä maassa on ensimmäisen luokan kansalaiset –
ne, jotka voivat tehdä mitä tahansa ilman seurauksia.
Ja sitten on me –
toisen luokan kansalaiset.
Ne, joiden jokainen liike voi olla rikos.
Vaikka se olisi vain… lintu.
Lopulta ymmärsin:
Tämä ei ole minun maailmani.
Tässä maailmassa ei saa rakastaa väärin.
Ei saa antaa, jos olet “väärä ihminen.”
Ei saa tehdä hyvää, jos ei ole ensin saanut lupaa.
Ja ehkä kaikkein surullisinta on tämä:
Täällä jopa lempeys tarvitsee luvan.
Tämä on viimeinen osa. Mutta ei viimeinen sana.
Minä elän vielä. Ja niin kauan kuin elän, minä kirjoitan.
Ei koska haluan kostaa – vaan koska joku muu, jossain, ehkä lukee tämän,
ja ymmärtää, ettei ole yksin,
kun heidän rakkautensa ei mahdu tämän maailman sääntöihin.
